Juhlia sinisessä talossa

Sinisessä talossa on juhlittu Ullan viisikymppisiä jo kahteen otteeseen. Kun erillisiä tupaantuliaisia ei pidetty, niin viisikymppiset tarjosivat ystäville ja sukulaisille mahdollisuuden tulla kylään, juhlistaa synttäreitä sekä nähdä uusi talomme.

Varsinainen syntymäpäivä oli viikkoa ennen pääsiäistä. Tuolloin kokoontuivat työkaverit, ystävät ja osa sukulaisista juhlimaan vanhenemistani. Pöytä oli laitettu koreaksi -kaikki oli itse tehtyä lukuunottamatta lapsia varten hankittuja karnevaalikeksejä ja kolumbialaisen ex-vaihto-oppilaan lähettämiä toffeekarkkeja.

Olin leiponut italialaisen voileipäkakun (suosittelen) sekä lohivoileipäkakun. Lisäksi suolaisina paloina oli feta-pinaattipiirakkaa. Makeana tarjosin monenlaisia kakkuja: mansikka-banaani-rahkakakkua, sacherkakkua (johon muuten upposi yli puoli kiloa suklaata, vaikka oli ihan normaalinkokoinen kakku), passionhedelmäjuustokakkua sekä tiramisua. Lisäksi olin leiponut chili-kirsikka-suklaakeksejä. Resepteistä italialaista voileipäkakkua sekä keksejä olin testaillut jo edellisellä viikolla käyneisiin vieraisiin ja kun nämä yhdestä suusta vakuuttelivat, että kannattaa tarjota, päätin, että niitä sitten tarjotaan.

Toisiin juhliini pääsiäisenä tulivat vanhempani, sisarukseni perheineen sekä isänpuolen tädit miehineen ja yksi serkku. Juhlapöydän reseptit pysyivät samoina, mutta mansikka-banaani-rahkakakku vaihtui lakka-marsipaanikakuksi. Lisäksi tarjolla oli äitini tekemiä karjalanpiirakoita munavoilla. Lohivoileipäkakun jätin kokonaan tekemättä.

Onneksi minun ei tarvinnut juhlia ihan yksin valmistaa, sillä ensimmäisten juhlien koristeluun ja pöydän kattoon sain apua ystävältäni. Kahvin kaatajaa kyselin seurakunnan diakoniatyöntekijältä. Lupasin palkkion yhteisvastuukeräykselle, mikäli löytyy vapaaehtoinen, joka haluaa tehdä tämmöisen työn keräyksen hyväksi. Ja löytyihän sellainen, vieläpä kotitalousalan ammattilainen. Toisissa juhlissa sisareni saapui Ruotsista jo pari päivää aikaisemmin ja yhdessä uurastimme tarjoiluiden kimpussa niin, että juhlapöytä näytti vähintäänkin yhtä hienolta ja herkulliselta kuin viikkoa aikaisemmin.

Jälkimmäisiin juhliin liittyi vielä kodin siunaaminen. Kaksoistätini ovat kumpikin naimisissa papin kanssa (onneksi eri henkilöiden), joten siunaus hoitui omasta takaa. Hienolta tuntui, kun kodin siunaamiseen papit osallistivat koko porukan. Tätini oli pyydetty pitämään siunaamiseen liittyvä puhe, mutta hänpä kutsuikin jokaisen osallistujan lausumaan meille Osmon kanssa jotakin toivotusta. Yksi toivotteli lepoa, toinen huumoria, kolmas toivoi, ettei vesisuonia kovin löytyisi talon alta untamme häiritsemään. Monenlaisten ihanien toivotusten saattelemana kotimme sai siunauksen.

Oli hienoa juhlia rakkaitten ja läheisten ihmisten kanssa. Juhlia oli myös mukava valmistella. Nyt sitten jännitämme, onko perheessä vielä yhdet juhlat, kun koulut päättyvät.

PS. Ensimmäisen (ja totta puhuen myös seuraavien) kultaisen 50-numeron näkeminen onnittelukortissa tuntui kieltämättä shokeeraavalta: olenko minä tosiaan jo 50 v. Vastahan lapsena katselin tuommoisia kortteja vanhojen ihmisten syntymäpäivillä ihmetellen, miten joku voikin olla niin vanha.