Syksyisiä puuhia

Syksy on saapunut siniseen taloon. Saarni pudotti lehtensä jo ajat sitten suunnilleen yhdessä päivässä. Ne Osmo ajoi ruohonleikkurilla silpuksi. Nyt sitten piha on keltaisenaan koivunlehtiä, jotka naapurin koivut ovat pudottaneet. Mietimme, pitäisikö haravoida vai vieläkö ottaisimme ruohonleikkurin esille. Vai jäävätkö lehdet odottamaan kevättä?

Pikkuisen kasvimaamme sato kasvatuslaatikoista on korjattu. Papuja saimme paljon, samoin yrttejä. Kesäkurpitsoitakin tuli. Fenkoli olisi tarvinnut ilmeisesti kasvihuoneen tai muunlaista hoitoa. Nyhdin varret pois ja heitin kompostiin. Seuraavan vuoden opiksi yritän laittaa korvan taakse, etten anehdi liikaa siemeniä yhteen kasvatuslaatikkoon, etteivät kasvit tukahduta toisiaan. Tämä ei kuitenkaan mielestäni ollut fenkolin menestymättömyyden syy. Sen sijaan purjot tukahtuivat rehevien papujen varjoon.

Kokeilen, mahtaako lavanteli selviytyä seuraavaan vuoteen. Otin ne pois ruukuista ja istutin kasvatuslaatikkoon. Lopuksi peittelin havuilla (yksi tontilla oleva kuusi kaipasi harvennusta). Samalla peittelin viiniköynnöksen. Se tosin paleltui jo ensimmäisissä pakkasissa, joten en tiedä, miten juuret selviävät.

Ennen syyspakkasia ostimme pari kirsikkapuuta sekä yhden omenapuun. Yksi saarni kaivettiin pois maasta ja omenapuu istutettiin tilalle. Ensi keväänä poistamme todennäköisesti pari muutakin puuta: koristeomanapuiksi luokittelemamme kaksi omanapuuta ja yhden koristepuun, jonka laadusta en ole varma. Koristeomanapuiden omenat ovat ihan syöntikelpoisia, mutta niin pieniä, että kärsivällisyys ei riitä. Haluamme tilalle hyötypuita tai -pensaita. Kun tontti on pieni, on valittava, mitä haluaa, kun kaikkea kaunista ei voi saada. Hortensian kuitenkin istutimme pihalle. Sekin vaati raivausta: Osmo poisti tieltä siperianhernepensaan. Haluaisin vielä pihalle perinteisen syreenin.

Ostin myös kukkasipuleita, joita istutin viime viikonloppuna omenapuiden alle ja pionipenkkeihin. Toivottavasti keväällä ne tuovat iloa ja väriä pihaan. Laitoimme ulos myös mielestämme hienon asetelman. Vihreä, vanha pyörä löytyi Osmon mökiltä ja sen tarakalle laitoimme sinkkilaatikossa normaaleja kanervia sekä marjakanervia. Aika hienon näköistä. Idean saimme kesällä, kun ajelimme toisten pihojen ohi ja huomasimme kukka-asetelmien alustoina vanhoja pyöriä. Vanha pyörä pääsi siis uusiokäyttöön. Talvella voisi ripustaa vaikka lyhdynkin sarvikkoon ja sytyttää kynttilän sinne palamaan. Miksei jo nytkin, onhan niin pimeää, että valoa kaipaa.

Syystöitä on haitannut se, että vasemman käden etusormen kynsi vedettiin kolme viikkoa sitten pois ja sitä täytyy nyt varoa, ettei siihen pääse likaa. Kynsi kasvaa hitaasti takaisin ja oletettavasti minulla on uusi kynsi vasta ensi keväänä. Vielä en ole huomannut merkkiäkään uuden kasvamisesta. Kasvaa kaiketi ihonalaisia osia vasta. Syystöitä on kuitenkin tehtävä siteestä huolimatta.