Syksyisiä puuhia

Syksy on saapunut siniseen taloon. Saarni pudotti lehtensä jo ajat sitten suunnilleen yhdessä päivässä. Ne Osmo ajoi ruohonleikkurilla silpuksi. Nyt sitten piha on keltaisenaan koivunlehtiä, jotka naapurin koivut ovat pudottaneet. Mietimme, pitäisikö haravoida vai vieläkö ottaisimme ruohonleikkurin esille. Vai jäävätkö lehdet odottamaan kevättä?

Pikkuisen kasvimaamme sato kasvatuslaatikoista on korjattu. Papuja saimme paljon, samoin yrttejä. Kesäkurpitsoitakin tuli. Fenkoli olisi tarvinnut ilmeisesti kasvihuoneen tai muunlaista hoitoa. Nyhdin varret pois ja heitin kompostiin. Seuraavan vuoden opiksi yritän laittaa korvan taakse, etten anehdi liikaa siemeniä yhteen kasvatuslaatikkoon, etteivät kasvit tukahduta toisiaan. Tämä ei kuitenkaan mielestäni ollut fenkolin menestymättömyyden syy. Sen sijaan purjot tukahtuivat rehevien papujen varjoon.

Kokeilen, mahtaako lavanteli selviytyä seuraavaan vuoteen. Otin ne pois ruukuista ja istutin kasvatuslaatikkoon. Lopuksi peittelin havuilla (yksi tontilla oleva kuusi kaipasi harvennusta). Samalla peittelin viiniköynnöksen. Se tosin paleltui jo ensimmäisissä pakkasissa, joten en tiedä, miten juuret selviävät.

Ennen syyspakkasia ostimme pari kirsikkapuuta sekä yhden omenapuun. Yksi saarni kaivettiin pois maasta ja omenapuu istutettiin tilalle. Ensi keväänä poistamme todennäköisesti pari muutakin puuta: koristeomanapuiksi luokittelemamme kaksi omanapuuta ja yhden koristepuun, jonka laadusta en ole varma. Koristeomanapuiden omenat ovat ihan syöntikelpoisia, mutta niin pieniä, että kärsivällisyys ei riitä. Haluamme tilalle hyötypuita tai -pensaita. Kun tontti on pieni, on valittava, mitä haluaa, kun kaikkea kaunista ei voi saada. Hortensian kuitenkin istutimme pihalle. Sekin vaati raivausta: Osmo poisti tieltä siperianhernepensaan. Haluaisin vielä pihalle perinteisen syreenin.

Ostin myös kukkasipuleita, joita istutin viime viikonloppuna omenapuiden alle ja pionipenkkeihin. Toivottavasti keväällä ne tuovat iloa ja väriä pihaan. Laitoimme ulos myös mielestämme hienon asetelman. Vihreä, vanha pyörä löytyi Osmon mökiltä ja sen tarakalle laitoimme sinkkilaatikossa normaaleja kanervia sekä marjakanervia. Aika hienon näköistä. Idean saimme kesällä, kun ajelimme toisten pihojen ohi ja huomasimme kukka-asetelmien alustoina vanhoja pyöriä. Vanha pyörä pääsi siis uusiokäyttöön. Talvella voisi ripustaa vaikka lyhdynkin sarvikkoon ja sytyttää kynttilän sinne palamaan. Miksei jo nytkin, onhan niin pimeää, että valoa kaipaa.

Syystöitä on haitannut se, että vasemman käden etusormen kynsi vedettiin kolme viikkoa sitten pois ja sitä täytyy nyt varoa, ettei siihen pääse likaa. Kynsi kasvaa hitaasti takaisin ja oletettavasti minulla on uusi kynsi vasta ensi keväänä. Vielä en ole huomannut merkkiäkään uuden kasvamisesta. Kasvaa kaiketi ihonalaisia osia vasta. Syystöitä on kuitenkin tehtävä siteestä huolimatta.

Juhlia sinisessä talossa

Sinisessä talossa on juhlittu Ullan viisikymppisiä jo kahteen otteeseen. Kun erillisiä tupaantuliaisia ei pidetty, niin viisikymppiset tarjosivat ystäville ja sukulaisille mahdollisuuden tulla kylään, juhlistaa synttäreitä sekä nähdä uusi talomme.

Varsinainen syntymäpäivä oli viikkoa ennen pääsiäistä. Tuolloin kokoontuivat työkaverit, ystävät ja osa sukulaisista juhlimaan vanhenemistani. Pöytä oli laitettu koreaksi -kaikki oli itse tehtyä lukuunottamatta lapsia varten hankittuja karnevaalikeksejä ja kolumbialaisen ex-vaihto-oppilaan lähettämiä toffeekarkkeja.

Olin leiponut italialaisen voileipäkakun (suosittelen) sekä lohivoileipäkakun. Lisäksi suolaisina paloina oli feta-pinaattipiirakkaa. Makeana tarjosin monenlaisia kakkuja: mansikka-banaani-rahkakakkua, sacherkakkua (johon muuten upposi yli puoli kiloa suklaata, vaikka oli ihan normaalinkokoinen kakku), passionhedelmäjuustokakkua sekä tiramisua. Lisäksi olin leiponut chili-kirsikka-suklaakeksejä. Resepteistä italialaista voileipäkakkua sekä keksejä olin testaillut jo edellisellä viikolla käyneisiin vieraisiin ja kun nämä yhdestä suusta vakuuttelivat, että kannattaa tarjota, päätin, että niitä sitten tarjotaan.

Toisiin juhliini pääsiäisenä tulivat vanhempani, sisarukseni perheineen sekä isänpuolen tädit miehineen ja yksi serkku. Juhlapöydän reseptit pysyivät samoina, mutta mansikka-banaani-rahkakakku vaihtui lakka-marsipaanikakuksi. Lisäksi tarjolla oli äitini tekemiä karjalanpiirakoita munavoilla. Lohivoileipäkakun jätin kokonaan tekemättä.

Onneksi minun ei tarvinnut juhlia ihan yksin valmistaa, sillä ensimmäisten juhlien koristeluun ja pöydän kattoon sain apua ystävältäni. Kahvin kaatajaa kyselin seurakunnan diakoniatyöntekijältä. Lupasin palkkion yhteisvastuukeräykselle, mikäli löytyy vapaaehtoinen, joka haluaa tehdä tämmöisen työn keräyksen hyväksi. Ja löytyihän sellainen, vieläpä kotitalousalan ammattilainen. Toisissa juhlissa sisareni saapui Ruotsista jo pari päivää aikaisemmin ja yhdessä uurastimme tarjoiluiden kimpussa niin, että juhlapöytä näytti vähintäänkin yhtä hienolta ja herkulliselta kuin viikkoa aikaisemmin.

Jälkimmäisiin juhliin liittyi vielä kodin siunaaminen. Kaksoistätini ovat kumpikin naimisissa papin kanssa (onneksi eri henkilöiden), joten siunaus hoitui omasta takaa. Hienolta tuntui, kun kodin siunaamiseen papit osallistivat koko porukan. Tätini oli pyydetty pitämään siunaamiseen liittyvä puhe, mutta hänpä kutsuikin jokaisen osallistujan lausumaan meille Osmon kanssa jotakin toivotusta. Yksi toivotteli lepoa, toinen huumoria, kolmas toivoi, ettei vesisuonia kovin löytyisi talon alta untamme häiritsemään. Monenlaisten ihanien toivotusten saattelemana kotimme sai siunauksen.

Oli hienoa juhlia rakkaitten ja läheisten ihmisten kanssa. Juhlia oli myös mukava valmistella. Nyt sitten jännitämme, onko perheessä vielä yhdet juhlat, kun koulut päättyvät.

PS. Ensimmäisen (ja totta puhuen myös seuraavien) kultaisen 50-numeron näkeminen onnittelukortissa tuntui kieltämättä shokeeraavalta: olenko minä tosiaan jo 50 v. Vastahan lapsena katselin tuommoisia kortteja vanhojen ihmisten syntymäpäivillä ihmetellen, miten joku voikin olla niin vanha.

Muuton jälkimainingeissa

Kun muutimme tänne uuteen kotiimme, jätimme tietysti vanhat kotimme taakse. Toista niistä olemme kuitenkin kantaneet mukanamme tähän asti, sillä loppusiivouksessa sattunut vesivahinko rassasi mieltämme. Tarina mene näin:

Siivosin ystäväni kanssa Aso-kodit -asuntoamme lauantaina. Poistuimme paikalta iltaviideltä viimeiset pyyhkäisyt tehtyämme. Autoon emme saaneet kuitenkaan mahtumaan kaikkea, joten jotakin jätimme seuraavaan päivään. Seuraavana päivänä yhdentoista aikaan Osmon kanssa menimme hakemaan loppuja tavaroita ja irroittelemaan viimeiset valaisimet. Yllätys alkoi paljastua, kun menin keittiöön ja ihmettelin, olinko pyyhkinyt parketin niin märällä, että saumat olivat vieläkin kosteita. Sitten katsahdin makuuhuoneeseen, jonka muovimaton päällä vesi läikehti. Luulin ensin, että patteri oli vuotanut ja kutsuin kiinteistöhuollon paikalle. Kiinteistöhuoltajaa odotellessa tutkimme vahinkoa tarkemmin. Älysin katsoa tiskikaapin alle ja sieltähän se vesi tippui tahtia: tip-tip-tip. Astiapesukoneen lähtöhän se siellä tiputteli. Suljin tietysti lähdön välittömästi ja kuivasin kaiken näkyvän veden. Kiinteistöhuollon mies tuli paikalle ja tuumasi, että vesivahinkohan tämä ja ettei tässä nyt kannata kutsua kuivaajia paikalle, kun on sunnuntai -se kun tulee niin kalliiksikin.

Seuraavana päivänä (maanantai) Asokodit tilasi vesivahingon arvioinnin, mikä tehtiin keskiviikkona. Siihen mennessä koko huushollin lattiat olivat menneet pilalle, samoin 20 cm seinää. Minulle lähetettiin vahinkoraportti, joka oli lohdutonta luettavaa.

Olimme vaihtaneet vakuutusyhtiötä ostettuamme sinisen talon. Vanhan asunnon kotivakuutus oli jo loppunut, sillä muuttomme viivästyi viikolla, koska päätimme hiotuttaa ja lakkauttaa sinisen talon yläkerran lattian. Uusi vakuutus oli voimassa uudessa talossa. Koska vanhaan asuntoon ei ollut vakuutusta, yritti Aso-kodit saada vakuutusta kiinteistön vakuutuksesta. No sieltähän ei sitten korvausta maksettu, koska kyse oli asukkaan huolimattomuudesta.

Kenen huolimattomuudesta siis olikaan kyse? Vuotokohtana oli astiapesukoneen tulppaamaton lähtö. Minulla ei ollut astianpesukonetta, joten en ollut lähtöä sorkkinutkaan, sekun vielä jäi mukavasti muovipussien taakse, joita säilytin astianpesualtaiden alla olevassa kaapissa. Loppusiivouksessa tuo onneton vipu, joka avaa lähdön, oli himpun liikahtanut. Mutta vain sen verran, ettei ääntä kuulunut, mutta sen verran, että vesi tippui ihan tehokasta tahtia tunnetuin seurauksin. Vakuutusyhtiön raportissakin luki, että asukas on poistanut astianpesukoneen ja jättänyt sen tulppaamatta. Minä olin kyllä muistanut jokaiseen minulta pyydettyyn tapahtumakuvaukseen kirjoittaa, ettei minulla ollut astianpesukonetta. Sen sijaan tiedän, että edellisellä asukkaalla oli ollut astianpesukone, joten voipi olettaa, että hän on jättänyt lähdön tulppaamatta. Ja isännöitsijä jättänyt sen tarkistamatta. Ohjeissa kyllä sanotaan, että tulppaaminen on asukkaan vastuulla -mutta minä en moista kohtaa niin lukenutkaan, koska minulla ei ollut astianpesukonetta.

Kun vakuutuspäätös tuli helmikuun loppupuolella, kauhukuvat monen kymmenetuhannen remontin maksamisesta alkoivat tulla uniin. Tässä vaiheessa laitoin pääisännöitsijälle sähköpostiviestin, että harkitsen asian riitauttamista, mikäli minulle tulee korvausvaatimuksia. Sanojeni vakuudeksi olin vielä nykyisestä vakuutusyhtiöstä saanut neuvon, että vahinkoa ei millään voi katsoa minun viakseni, koska en ole syyllistynyt sellaiseen huolimattomuuteen, josta voisi korvausvaatimuksia esittää.

Soitin pankkiinkin, että pitäisivät puoliani, koska heillä oli saatavia, sillä olin ottanut asumisoikeusmaksuun täyden määrän lainaa aikoinaan ja sitä oli vielä runsaasti jäljellä. Ja pankki pitikin puoliani. Sieltä virkailija oli yhteydessä Aso-kodit yhtiöön ja kyseli maksun perään, sillä pankki oli jo lähettänyt vakuutetana olleen asumisoikeuskirjan takaisin Aso-kodeille. Muutaman päivän päästä sain kuulla pankista, että Aso-kodit on luvannut maksaa sille velan määrän takaisin. Myöhemmin sain pankista viestin, että olivatkin maksaneet koko summan. Tässä vaiheessa sitten soitin Aso-kotien maksujen palautuksista vastaavalle henkilölle, joka ilmoitti isännöitsijän ilmoittaneen, ettei korvauksia tässä tapauksessa peritä. No virallista tietoa en ole vieläkään asiasta saanut, mutta rahat ovat käyneet tililläni siirtyen sitten suurelta osin velan maksuun.

Mitä tästä opimme? Vakuutukset kannattaa pitää yli senkin ajan kuin suunniteltu muutto on. Ja kannattaa aina tarkistaa asiat edellisen asukkaan jäljiltä. Tosin minä en olisi ymmärtänyt tätä asiaa, vaikka olisinkin huomannut, että astiapesualtaiden alla on tulppaamaton hana. Ja mitenköhän olisi käynyt kouluttamattomalle yksinhuoltajaäidille? Ehkä hän ei olisi osannut puolustautua. Se kuitenkin on varmaa, että asukkaat maksavat tämän vahingon vuokrissaan ja vastikkeissaan.

Outo valoilmiö

Kun on eletty helmikuun harmautta pari viikkoa ja sitäkin ennen monta monta vähävaloista päivää, niin äskeinen pilvenraon repeämä valaisi koko maiseman -ainakin hetkellisesti. Lumi näyttää hohtavalta, värit kirkkailta ja mieli on piristynyt monta pykälää. Etätyöpäivän autuutta on katsella ikkunasta ulos omalle kotipihalle ja tehdä havaintoja, joita ei normityöpäivän tiimellyksessä ennätä tehdä.

Kun lähtee pimeällä ja palaa pimeällä, jää monta asiaa havaitsematta. Niinkuin jäniksen jäljet, jotka johtavat omenapuulle. Tarkempi havainnointi paljastaa myös kaarnassa olevat nakerrusjäljet. Saapi nähdä, pelastuuko omenapuu vai pitääkö kasvatus aloittaa alusta.

Muutenkin innokkaasti odottelen, millaisia kasveja ja puita lumen alta paljastuu. Lehdistä tyhjistä rungoista kun kaikista en osaa päätellä, mitä puita ovat ja kasvit ovat hangen alla piilossa. Sormet syyhyävät myös laittamaan uusia kasveja ja erityisesti hyötytarhaa, jossa voisi viljellä erilaisia yrttejä. Ehkä muutakin. Piha ei ole iso, joten täytyy miettiä oikein tarkkaan, mitä tänne haluamme, ettei tulisi liian ahdasta.

Sitäkin mietimme, pitäisikö joku kuusista kaataa pois vai pitäisikö näkösuojana. Jos kaataisi, voisi tilalle istuttaa jotain muuta. Mutta näkösuojaksi siitä ei kyllä olisi vuosiin. Ja mieluummin haluaisin oikeita omenapuita kuin koristeomenapuita. Nyt epäilen, että jotkut pihan omenapuista ovat koristesellaisia. Samalla kasvatuksella kun saisi myös syötäviä. Mutta kevät ja kesä paljastanevat tämänkin asian.

Lumityöt ovat jatkuneet, joskin tässä oli varmaan viikon tauko, ettei tarvinnut kolaan tarttua. Eilen piti pariinkin otteeseen. Ovat jo lumenlastauspaikat aikamoisen täynnä. Pitänee kohta kaventaa käytäviä, jottei tarvitse niin paljon lunta pois työnnellä. Toisaalta kevätaurinko alkaa pian toivon mukaan auttamaan meitä tässä aherruksessa.

Sinisessä talossa ollaan oltu alkuvuosi kiireisissä tunnelmissa, kun tavaroille on etsitty paikkoja. Vieläkin tyhjentämättömiä laatikoita odottaa tyhjentäjäänsä. Lienee monelle muuttajalle tuttua. Vaikka kuulimme sellaisestakin perheestä, jossa etukäteen piirrettiin kartta uudesta asunnosta ja kartan mukaan sijoiteltiin tavarat jo muuttovaiheessa oikeisiin paikkoihinsa. Kuulostaa hyvältä, mutta ei toiminut meidän kohdallamme. Kahden ihmisen talous, kun tulee yhteen, niin siinä on tavaraa jos jonkinlaista. On se kummallista, ettei osaa elää vähemmällä tavaralla! Varsinkin kun puoliakaan näistä ei oikeasti tarvitse. Silti meillä lienee roinaa vähemmän kuin monella muulla.

Vasta nyt siis on aikaa aloittaa blogin pitäminen. Ensimmäinen lajissaan. Tässä on hyvä harjoitella, koska saa kirjoittaa oman kotinsa tapahtumista. Saa nähdä, miten aktiivisia jaksamme olla ja minkälaisista asioista tulee kirjoitettua.

Talossa siis asuu jatkuvasti kaksi henkilöä ja kolmas vielä siihen asti, kun saa ylioppilaskirjoituksensa ohi ja armeijan käytyä. Kaksi koiraakin täällä on. Ne ottavat välillä mittaa toisistaan, kun eivät tiedä, kumpi on pomo. Vanhempi on toscanvärinen lapinkoira ja nuorempi mustavalkoinen seropi, jossa on huskyn lisäksi aikamoinen sekamelska muita rotuja.

Tavaroitten paikoilleen ohella olemme kolanneet ahkerasti pihaa lumesta puhtaaksi ja tässä vaiheessa talvea alkaa jo mietittää, mihin ihmeeseen saamme kaiken lumen mahtumaan. Koko viikonlopuksi on taas luvattu lumisadetta. Muita pihapuuhia saamme vielä odottaa.

Ensimmäinen isompi hankinta on varmaan kompostori, sillä tuntuu pahalta pistää perunan ja appelsiinin kuoria sekajätteeseen, kun on tottunut vuosikausia lajittelemaan jätteensä. Saammepahan sitten multaakin, jos ja kun saamme pienet yrttiviljelmät aikaiseksi pienelle pihamaallemme. Mutta sitä aikaa odotellessa täytyy puuhata muuta. Nyt taitaa olla aika lähteä ulos koirien kanssa ja tehdä vielä viimeinen lumien kolaus tältä päivältä. Eiköhän sen jälkeen nukuta hyvin!

Sinisen talon uusille asukkaille

Marcus, Sari, Roope, Poju ja Nasu toivottavat Ullan ja Osmon koirineen tervetulleiksi ostamaansa Siniseen taloon. Tervetuloa myös heidän perhe ja ystävät.

Muuttoon on vielä jokunen viikko aikaa, mutta jossain välissä uudet omistajat ottavat talon haltuunsa. Olemme myös sopineet, että uudet omistajat jatkavat Sinisen talon blogin kirjoittamista. Mukava, ettei tämä blogi katkea talon omistajanvaihdokseen.

Tässä tervetulotoivotuksemme Ullalle ja Osmolle:

Toivottaa Sinisen talon nykyinen poppoo

Tarjous hyväksytty!

Sinisen talon omistaja on nyt hyväksynyt tehdyn ostotarjouksen eikä muita tarjouksia oteta enää vastaan.

Talon nykyinen väki alkaa nyt keskittymään muuton organisointiin ja remontin viimeisiin vaiheisiin uudessa kodissaan.

Mukavia marraskuisia päiviä kaikille lukijoillemme!

Toivottaa Sinisen talon poppoo