Outo valoilmiö

Kun on eletty helmikuun harmautta pari viikkoa ja sitäkin ennen monta monta vähävaloista päivää, niin äskeinen pilvenraon repeämä valaisi koko maiseman -ainakin hetkellisesti. Lumi näyttää hohtavalta, värit kirkkailta ja mieli on piristynyt monta pykälää. Etätyöpäivän autuutta on katsella ikkunasta ulos omalle kotipihalle ja tehdä havaintoja, joita ei normityöpäivän tiimellyksessä ennätä tehdä.

Kun lähtee pimeällä ja palaa pimeällä, jää monta asiaa havaitsematta. Niinkuin jäniksen jäljet, jotka johtavat omenapuulle. Tarkempi havainnointi paljastaa myös kaarnassa olevat nakerrusjäljet. Saapi nähdä, pelastuuko omenapuu vai pitääkö kasvatus aloittaa alusta.

Muutenkin innokkaasti odottelen, millaisia kasveja ja puita lumen alta paljastuu. Lehdistä tyhjistä rungoista kun kaikista en osaa päätellä, mitä puita ovat ja kasvit ovat hangen alla piilossa. Sormet syyhyävät myös laittamaan uusia kasveja ja erityisesti hyötytarhaa, jossa voisi viljellä erilaisia yrttejä. Ehkä muutakin. Piha ei ole iso, joten täytyy miettiä oikein tarkkaan, mitä tänne haluamme, ettei tulisi liian ahdasta.

Sitäkin mietimme, pitäisikö joku kuusista kaataa pois vai pitäisikö näkösuojana. Jos kaataisi, voisi tilalle istuttaa jotain muuta. Mutta näkösuojaksi siitä ei kyllä olisi vuosiin. Ja mieluummin haluaisin oikeita omenapuita kuin koristeomenapuita. Nyt epäilen, että jotkut pihan omenapuista ovat koristesellaisia. Samalla kasvatuksella kun saisi myös syötäviä. Mutta kevät ja kesä paljastanevat tämänkin asian.

Lumityöt ovat jatkuneet, joskin tässä oli varmaan viikon tauko, ettei tarvinnut kolaan tarttua. Eilen piti pariinkin otteeseen. Ovat jo lumenlastauspaikat aikamoisen täynnä. Pitänee kohta kaventaa käytäviä, jottei tarvitse niin paljon lunta pois työnnellä. Toisaalta kevätaurinko alkaa pian toivon mukaan auttamaan meitä tässä aherruksessa.

Sinisessä talossa ollaan oltu alkuvuosi kiireisissä tunnelmissa, kun tavaroille on etsitty paikkoja. Vieläkin tyhjentämättömiä laatikoita odottaa tyhjentäjäänsä. Lienee monelle muuttajalle tuttua. Vaikka kuulimme sellaisestakin perheestä, jossa etukäteen piirrettiin kartta uudesta asunnosta ja kartan mukaan sijoiteltiin tavarat jo muuttovaiheessa oikeisiin paikkoihinsa. Kuulostaa hyvältä, mutta ei toiminut meidän kohdallamme. Kahden ihmisen talous, kun tulee yhteen, niin siinä on tavaraa jos jonkinlaista. On se kummallista, ettei osaa elää vähemmällä tavaralla! Varsinkin kun puoliakaan näistä ei oikeasti tarvitse. Silti meillä lienee roinaa vähemmän kuin monella muulla.

Vasta nyt siis on aikaa aloittaa blogin pitäminen. Ensimmäinen lajissaan. Tässä on hyvä harjoitella, koska saa kirjoittaa oman kotinsa tapahtumista. Saa nähdä, miten aktiivisia jaksamme olla ja minkälaisista asioista tulee kirjoitettua.

Talossa siis asuu jatkuvasti kaksi henkilöä ja kolmas vielä siihen asti, kun saa ylioppilaskirjoituksensa ohi ja armeijan käytyä. Kaksi koiraakin täällä on. Ne ottavat välillä mittaa toisistaan, kun eivät tiedä, kumpi on pomo. Vanhempi on toscanvärinen lapinkoira ja nuorempi mustavalkoinen seropi, jossa on huskyn lisäksi aikamoinen sekamelska muita rotuja.

Tavaroitten paikoilleen ohella olemme kolanneet ahkerasti pihaa lumesta puhtaaksi ja tässä vaiheessa talvea alkaa jo mietittää, mihin ihmeeseen saamme kaiken lumen mahtumaan. Koko viikonlopuksi on taas luvattu lumisadetta. Muita pihapuuhia saamme vielä odottaa.

Ensimmäinen isompi hankinta on varmaan kompostori, sillä tuntuu pahalta pistää perunan ja appelsiinin kuoria sekajätteeseen, kun on tottunut vuosikausia lajittelemaan jätteensä. Saammepahan sitten multaakin, jos ja kun saamme pienet yrttiviljelmät aikaiseksi pienelle pihamaallemme. Mutta sitä aikaa odotellessa täytyy puuhata muuta. Nyt taitaa olla aika lähteä ulos koirien kanssa ja tehdä vielä viimeinen lumien kolaus tältä päivältä. Eiköhän sen jälkeen nukuta hyvin!